Pahoittelut, etten ole ilmoitellut mitään itsestäni! Tässä on ollut kaikenlaista kriisiä perheen kesken, ja lapset sairastanut ja itse oon yrittänyt vaan relata.. Tuntui jossain vaiheessa, että en enää jaksa ja masennuin kaikesta ja tässä välissä oon kerinnyt mässäämään niin, etten ole vaa'alle uskaltautunut.
Kai sen nyt uskaltaa jälkeenpäin sanoa, että oli asiat todella huonolla mallilla miehen kanssa, mutta nyt näyttäis asiat olevan kunnossa, kun saatiin vihdoin puhuttua ihan kunnolla ja molemmat ollaan sovittu, että yritetään panostaa parisuhteeseen jatkossa enemmän. Kyllä se on asia joka tulee lähes jokaisella lapsellisella eteen, että tajuaa että se suhde vaatiikin jo enemmän hommia, kuin ennen..
Nyt kuitenkin tunnen oloni hyvin levänneeksi, ja huono omatunto on iskenyt ruokailuista, jotka on luistaneet aivan liikaa!
Mä oon jo pidempään tiedostanut, että mun herkuttelut ei oo normaalista päästä, ja paras tapa mulle on kiertää herkut vallan, jolloin mulla jonkun ajan kuluttua ei edes tee enää mieli niitä. Mutta kerran jos maistan, niin tunnen pakonomaista tarvetta saada lisää! Mulla ei ole ylipainoa, mutta tunnistan itsestäni BED-nimisen syömishäiriön oireet.. Syön helposti yli tarpeideni, nimenomaan hiilihydraattipitoista ruokaa, ja syön sen mieluiten yksin, piilossa muilta. Ja nimenomaan, salaa. En edes miehelleni ole uskaltanut kertoa kuinka ällöttävä olen.. Vaikka kyllä hänkin tietää, että mulla on ongelma herkkujen kanssa.. Ja tää asia saa mut inhoomaan itseäni, ja sitä mitä teen kropalleni..
Nyt kuitenkin oon päättänyt avautua tästä asiasta, ja toivon että tekin ihanat lukijani kannustatte mua pysymään tosiaan tällä terveellä linjalla! Aion tosiaan nyt ihan oikeasti päästä eroon tästä "sairaudesta" mun pääni sisällä, joka saa mut mässäilemään. Ja kai mun täytyy nyt tarkemmin vielä kertoa tästä aiheesta totuus tuolle mun puolisolle, kunhan uskallan.. Kuitenkin tuntuu niin nololta kertoa toiselle kasvotusten, että "Tietkö mitä teen kun oot iltasin töissä, tai salilla.. Mä syön levyllisen suklaata ja siihen päälle vähän sipsejä." Tai vastaavaa..
Kuiteskin, mä olin jo yhdessä vaiheessa niin hyvällä mallilla, että oikeesti mun herkkupalani oli rahka, tai kuivatut omenanpalat. Joten kyllä mä uskon pääseväni siihen uudenkin kerran. Ja hei, iso kiitos uskollisuudesta, en voinut uskoa silmiäni kun tulin tänne takasin, ja näin ettei yksikään vakkarilukijoistani ollut lähtenyt! Kiitos <3
Kai sen nyt uskaltaa jälkeenpäin sanoa, että oli asiat todella huonolla mallilla miehen kanssa, mutta nyt näyttäis asiat olevan kunnossa, kun saatiin vihdoin puhuttua ihan kunnolla ja molemmat ollaan sovittu, että yritetään panostaa parisuhteeseen jatkossa enemmän. Kyllä se on asia joka tulee lähes jokaisella lapsellisella eteen, että tajuaa että se suhde vaatiikin jo enemmän hommia, kuin ennen..
Nyt kuitenkin tunnen oloni hyvin levänneeksi, ja huono omatunto on iskenyt ruokailuista, jotka on luistaneet aivan liikaa!
Mä oon jo pidempään tiedostanut, että mun herkuttelut ei oo normaalista päästä, ja paras tapa mulle on kiertää herkut vallan, jolloin mulla jonkun ajan kuluttua ei edes tee enää mieli niitä. Mutta kerran jos maistan, niin tunnen pakonomaista tarvetta saada lisää! Mulla ei ole ylipainoa, mutta tunnistan itsestäni BED-nimisen syömishäiriön oireet.. Syön helposti yli tarpeideni, nimenomaan hiilihydraattipitoista ruokaa, ja syön sen mieluiten yksin, piilossa muilta. Ja nimenomaan, salaa. En edes miehelleni ole uskaltanut kertoa kuinka ällöttävä olen.. Vaikka kyllä hänkin tietää, että mulla on ongelma herkkujen kanssa.. Ja tää asia saa mut inhoomaan itseäni, ja sitä mitä teen kropalleni..
Nyt kuitenkin oon päättänyt avautua tästä asiasta, ja toivon että tekin ihanat lukijani kannustatte mua pysymään tosiaan tällä terveellä linjalla! Aion tosiaan nyt ihan oikeasti päästä eroon tästä "sairaudesta" mun pääni sisällä, joka saa mut mässäilemään. Ja kai mun täytyy nyt tarkemmin vielä kertoa tästä aiheesta totuus tuolle mun puolisolle, kunhan uskallan.. Kuitenkin tuntuu niin nololta kertoa toiselle kasvotusten, että "Tietkö mitä teen kun oot iltasin töissä, tai salilla.. Mä syön levyllisen suklaata ja siihen päälle vähän sipsejä." Tai vastaavaa..
Kuiteskin, mä olin jo yhdessä vaiheessa niin hyvällä mallilla, että oikeesti mun herkkupalani oli rahka, tai kuivatut omenanpalat. Joten kyllä mä uskon pääseväni siihen uudenkin kerran. Ja hei, iso kiitos uskollisuudesta, en voinut uskoa silmiäni kun tulin tänne takasin, ja näin ettei yksikään vakkarilukijoistani ollut lähtenyt! Kiitos <3